Vakautta rahoitusmalliin

Korkeakoulut kaipaavat ennakoitavuutta rahoitukseen jatkuvien muutosten sijaan, kirjoittaa tiedeviestinnän opiskelija ja korkeakoulupolitiikan innokas seuraaja Kalle Parviainen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja korkeakoulujen välinen rahoitusmalli sopimuskaudelle 2025–2028 on valmistumassa. Reilun vuosikymmenen takaisen yliopistolain uudistuksen jälkeen rahoitusmallia on muutettu muutaman vuoden välein. Käytännössä muutokset ovat lähes jatkuvasti vähentäneet resursseja ja vieneet korkeakoulut tehostamiskuurista toiseen. Kansainvälisesti vertailtuna maamme rahoitusmalli on poikkeuksellisen tulosperusteinen.

En haikaile menneiden aikojen perään, vaan kaipaan monen muun tavoin vakautta ja ennustettavuutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Rahoitusmalli on voimassa aina yhden sopimuskauden, eli neljä vuotta kerrallaan. Tämä on korkeakouluympäristössä todella lyhyt aika. Aivan kuten Professoriliittokin on useaan otteeseen linjannut, perusrahoituksen osuutta tulisi suurentaa. Tämä tarkoittaa ennakoitavaa rahavirtaa, joka mahdollistaisi toiminnan suunnittelun ja kehittämisen pidemmällä aikajaksolla. Tietyn suuruinen kiinteä potti ei olisi riippuvainen julkaisujen tai tutkintojen määrästä.

Syksyllä Oulun ylioppilaslehdessä huomautettiin, että nykyinen rahoitusmalli ei suinkaan kannusta uuden tekemiseen vaan nykytilan säilyttämiseen. Oulussa rahoitusmalli ei esimerkiksi houkuttele yhteistyöhön Linnanmaan kampuksella olevien yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä, eikä muutosta tähän ole näkyvissä. Yhteistyöopintojen painoarvo myös uudessa rahoitusmallissa säilyy yhdessä prosentissa. Uusien toimintojen toteuttamiseen tarkoitettu strategiaperustainen rahoituspotti laskee myös merkittävästi, joten uudet avaukset todennäköisesti loistavat poissaolollaan.

Uusi rahoitusmalli tarjoaa kovin ristiriitaista viestiä. Valtionjohto on painottanut elinikäistä oppimista vuosien ajan, mutta tuoreessa rahoitusmallissa opiskelijan suorittamasta toisesta samantasoisesta tutkinnosta korkeakoulut saavat entistä pienemmällä kertoimella rahaa. Nykyisestä jatkuvan oppimisen potista taas siirretään painopistettä ensimmäistä tutkintoaan suorittaville opiskelijoille. Myös kansainvälisten opiskelijoiden osuus otetaan pois jatkuvan oppimisen tuloksista, mikä sotii täysin monia kansainvälisyyteen liittyviä kirjauksia vastaan. Nämä keinot saattavat hetkellisesti parantaa korkeakoulujen läpäisevyyttä, mutta ne ovat pois elinikäisestä oppimisesta, jonka perään työelämä on viime vuosina huutanut.

Merkittävin muutos tulevaan rahoitusmalliin löytyy koulutuspolun alkupäästä: jatkossa korkeakoulut saavat rahaa opiskelijoiden sisäänotosta. Vaikka tämän voikin nähdä loogisena jatkumona yhteishaun ensikertalaiskiintiöille, on muutos silti merkittävä. Mikä korkeakoulu uskaltaa ensimmäisenä kasvattaa sisäänottomääriä koulutusaloilleen merkittävästi suuren tilipäivän toivossa? Osan rahoituksesta ratkaisee siis aloittavien opiskelijoiden määrä eikä heidän valmistuminen.

OKM:n työryhmämuistio toteaa uuden rahoitusmallin tukevan korkeakoulujen profiloitumista. Rahoitusmalli on kuitenkin käytännössä ohjannut korkeakouluja tuottoisille aloille ja samankaltaisiin koulutusohjelmapaletteihin. Kilpailu muiden korkeakoulujen kanssa on kovempaa kuin ennen.

Muutamankin prosenttiyksikön muutos rahoitusmallin sisällä voi olla yksittäiselle korkeakoululle tai koulutusalalle merkittävä tekijä. Koska korkeakoulut tekevät sitä, mistä niille maksetaan, niin muutoksilta opiskelijoiden ja henkilökunnan arjessa ei voida välttyä. Toivottavasti uudella rahoituskaudella korkeakoulujen sisäiset muutokset ovat maltillisia ja tarkkaan harkittuja.

Uusi rahoitusmalli lyödään lukkoon keväällä 2024. Historian perusteella seuraavan kauden sorvaus – ja valmistautuminen uusiin muutoksiin – aloitetaan saman tien.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää: